Kuten Ester tietääkin, Säröjä #4:sta ei tule. Olette ehkä huomanneet, että osista on alkanut tulla aika pitkiä? No, nelosesta olisi tullut vielä pidempi. Se ei vain oikein sovi tänne. Kirjoitan tarinan itsekseni loppuun, ja sitten… Katsotaan!
Joka tapauksessa, jotteivät postausvälit taas venyisi, tässä olisi teille ainakin yksi runo!
Kellun vedessä pimeässä
hopeisena läikkyvässä.
Kellun järvenselällä
näen silkkaa taivaan silkkiä.
Kellun aaltojen katveessa
aallot vain jatkavat keinuntaa.
Keinuntaa keinuntaa keinuntaa.
Ne eivät vain väreile rantaan.
Jos nostan päätäni uppoan.
Minut on tuomittu kuulemaan
vain kohinaa solinaa loisketta.
Minut on tuomittu tuntemaan
vain aaltojen liikettä iholla.
Minut on tuomittu kauaksi heistä
rantojen lämpimistä ihmisistä.
Sydän kylmänä
vaan ei pysähtyneenä.
Vaikken voi katsettani nostaa
tunnen lyhdyt täplittämässä rantaa.
Heitä se kultainen valo ohjaa
kunnes loppuun palaa
(ja sytytetään seuraava.
Valoa lämpöä toivoa.)
Minun liekkini ehkä tuolla pohjassa
siellä se hohkaa kultaista valoa.
Ehkä sinisen sametin lomassa
(tähtikuvioissa)
ehkä yhä rannalla.
Ei valoa rinnassa ei kipinää keuhkoissa.
Ei ei kerta kaikkiaan.
Jos vedän keuhkot täyteen vettä
tähtien pilkuttamaa pimeyttä
päädyn rantaan ehkä.
Tai sitten pohjaan ehkä.
Ehkä tähtien lomitse tanssimaan
mutta päädyn paikkaan
jossa en voi upota.
Jossa on vakaa pohja.
En upota ei tarvitse kellua
paikkaan jossa aallot eivät kuljeta.
Ei aaltoja ei kylmyyttä ei veden tyhjää kalvoa.
Vesi maistuu kuin unelta.
Lohdullinen paino vetää minut mukanaan.
Sulkee silmät, pyytää unohtamaan.
Linnea
Kaunis ja upea! Ei oikeastaan muita sanoja. Olen kyllä tosi luova kommenttien kirjoittamisessa… No siis anyways ihana postaus! Ja Vikke, keksi tänne.
Bianca di Angelo
Kiitos, Liikka! ❤️ Ja okei, siinä keksisi… 🍪
Olin muuten juuri tekemässä testiäsi, sitä ”Mun outoudet” 🙃
Oona
Uu, kaunis!!! Aivan ihana varsinkin alku!<3
Bianca di Angelo
Kiitos, Onni! 🧡
Ester
Tää oli ihan silkkaa täydellisyyttä alusta loppuun 💙 Jotkut asiat joskus on niin kauniita, että tekee kipeää, kuten kylmä tähtiyö marraskuussa, ja tämä kuului niihin. Vaikea hengittää tän jälkeen. Kiitos tästä Bianca 🖤
Bianca di Angelo
Kiitos! Ihanaa, että… Tykkäsit? Ymmärsit? No aivan sama. Luit runon juuri oikein 💙
Taco
Rakastin – EI! Rakastan tätä runoa joka sanaa myöten! Minusta hauras alku oli paras, ja uneliais loppu ikäänkuin säilytti kauneuden juuri mielen pinnalla. (Mitä mä nyt taas selitän!?)
Kuten huomaat, aloin kirjoittaa kirjakieltä, mikä meinaa, että vaikutin taas syvästi : D (En voi tuolle mitään.. Eh xd)
Bianca di Angelo
Aw, kiitos, Taconen! 💛
Ps. Jes, ansaitsin kirjakielen! : D
S
Aivan upea❤️ Jotain henkeäsalpaavaa kauneutta tässäkin on, ja tykkäsin myös pituudesta. Kestipähän kauemmin kun oli niin ihana runo. <3 Ja toivottavasti Säröjä-jatkiksen loppu näkee vielä joskus päivänvalon! (:
Bianca di Angelo
Kiitos, S! 💜 Tutkimattomat ovat Säröjen tiet, mutta uskoisin, että toiveesi vielä toteutuu ;)
perho
Ihana runo! Pitkä omaani verrattuina, mutta eipä nyt verrata minuun. 😅 No, luova ja ihana runo
Bianca
Kiitos, Onni! 🙃
Fiksutyyppi
Mä luin tän joskus miljoona vuotta sitten, mutta sillon tää ei jotenkin uponnut muhun niin hyvin. Nyt en tajua MITEN!? Nyt mä vaan haukon henkeä tän lukemisen jälkeen ja luen tätä uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan, enkä pysty lopettamaan…
Kaunein runo, jonka olen varmaan ikinä koskaan lukenut! Niin hauras, että tämä voisi murtua yhdestäkin kosketuksesta, mutta juuri nyt se on täydellisessä tasapainossa. Niin kaunistakaunistakaunista!!💙💙 Okei, mä meen vielä lukemaan tätä…
(Joo, mun pitäis ehkä vähän rauhottua kommenttien kirjottamisessa🙈)
(HAHHAH MÄ VOIN MUOKATA NÄITÄ)
Olivia
Voi kiitos! Ihana lukea tällaisia kommentteja 💙