Valitse minut

Heippis! Tämän tarinan idean sain Oonan ihanasta inspispostauksesta. Itse teksti tosin lojui jossain vihkon perukoilla ainakin kuukauden (ja saman verran blogin luonnosten kätköissä), mutta… 😅

Kyseessä on siis vain lyhyt tekstinpätkä; ihan vain ajatus, jota jatkoin parilla lauseella. Anteeksi, ettei tällä kertaa tule pidempää postausta – aika on ollut vähissä, joten ajattelin nyt julkaista tämän, ettei tule liian pitkää väliä postauksille. Joka tapauksessa – tässä olisi tämänkertainen pätkä!

 


 

Valitse minut.

Tiedän, että meillä on ollut erimielisyytemme. Huutoa, vihaa, kipua. Silti olet aina palannut, usein jo silloin, kun olen ollut menettämänyt toivoni, kun makaan lattialla itkemässä.

Ja aina olet saanut minulta lähtösi anteeksi, sillä tärkeintä on, että palasit – että valitsit minut kaiken muun ylitse. Se tieto, että merkitsen. Olisithan voinut vain unohtaa minut, hylätä kuin käytetyn nenäliinan ja pudottaa siististi roskakoriin.

Tällä kertaa et kuitenkaan palaa. Et avaa varovasti ovea ja kävele kengät jalassa olohuoneeseen anteeksipyytävän näköisenä. Et, vaikka toivon sitä niin.

Toivon, että unohtaisit kaiken muun. Että olisimme vain me kaksi, romanttisen elokuvan loppukohtauksessa, suutelemassa sateessa, pisarat tanssimassa ympärillämme.

Voisimmeko vain juosta pois, kauas pois muiden ihmisten luota? Voisitko taas kuiskata korvaani Ne Sanat, ne sanat, jotka saavat sydämeni takomaan niin villisti?

Voisimmeko olla taas me, ei vain sinä ja minä, enemmän kuin osiemme yhteenlaskettu summa? Pyydän sitä. Tule takaisin, ja tartu käteeni, kuten vain sinä osaat – ei puristavasti, vaan hellästi mutta suojelevasti. Pyydän, teen mitä vain.

Valitse minut.

15 kommenttia

  1. Okei, en voi sanoa tällä hetkellä mitään muuta kuin että aiheutit totaalisen kyynelpuron mun huoneeseen. Tää oli niin kertakaikkisen ihana, sydäntä särkevä, anova, kylmä, mutta samaan aikaan lämmin… Mikään sana ei riitä kuvailemaan, miltä tälläisen tekstin lukemisen jälkeen tuntuu <3

    Vastaa

    1. Voi apua, KIITOS, TACO! Mä kun olin huolissani, että tämä vaikuttaa jotenkin liikaa Holly Bournen Syitä itkeä julkisesti -kirjan kopiolta…

      Vastaa

  2. No niin nyt kommentoin. Eli siis tämä teksti oli samaistuttava, mutta kuitenkin niinkun kaverityyliin (älä kysy)
    Tämä postaus oli todella ihana ja nimikin on ihana! Okei nyt en ole selkeesti kommenttien keksimisfiiliksellä :D
    Mahtava postaus Olivia❤️

    Vastaa

    1. Kiitos! Nimi oli siis tosiaan siitä Onnin postauksesta, mutta rakastuin siihen itsekin heti <3

      Vastaa

  3. Ui että! Käytit mun keksimään nimeä :’D
    Ihana postaus ja sellanen Essin tyylinen! Oikeasti, Olli, en tajua miten pystyt kirjoittaa näin kauniin vielä minun inhokkigengrestä! Aivan ihana! Yllätyn jopa itse, kun sanon tämän romantic storystä xd

    Vastaa

    1. Aw, kiitos! Ja totta kai käytin, se inspispostaus on ehkä sun paras postaus?! Oikeasti, en tajua, miten sait siitä niin hyvän!

      Vastaa

  4. Ihana! 💙 Eihän tämä ollut edes lyhyt – ja lyhyitä postauksia on sitä paitsi välillä todella mukavaa lukea! Blogin nimeä ja kuvausta on näköjään muutettu vähän, pidän molemmista muutoksista. Nythän meidän blogit sopii yhteen – Olivian tarinablogi ja Annin tarinablogi 😁

    Vastaa

    1. Kiitos, Anni! 💙 Kiva, että tykkäät – minäkin pidän tästä enemmän! (Tai no, miksi muuten olisin vaihtanut… 😅)
      Ja totta, muuten! Voidaan perustaa yhteensopivien nimien kerho. : D

      Vastaa

  5. Oikeesti, miten osaat kirjoittaa noin! En vois kuvitellakaan, että ite osaisin kirjoittaa noin hyvin! Oot oikeesti ihan valtavan hyvä kirjottaan! Wou!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *