Kirjat vs. elokuvat

Hello! Ikiaikainen kysymys: kumpi on parempi, elokuva vai kirja?

No, tuohan on tietysti mielipidekysymys, ja se riippuu kirjasta ja elokuvasta. Mutta tänään aion kertoa oman mielipiteeni muutamasta kirjan pohjalta tehdystä elokuvasta ja vertailla kummankin hyviä ja huonoja puolia. By the way, olisin laittanut tänne myös Arvoitus nimeltä Margon (Paper Towns), mutta en olisi osannut sanoa siitä muuta kuin ’rakastan’. 😅

Oletteko valmiina? Ottakaahan mukava asento sohvalla, sängyllä, tai missä ikinä oletkin, sillä nyt aloitetaan!

Percy Jackson ja Salamavaras (Percy Jackson and the Lightning Thief)

Kirja:
Percy Jackson on 12-vuotias poika, jolla on ADHD ja lukihäiriö. Hänen ympärillään tapahtuu usein kummallisia asioita, ja hänet on potkaistu pihalle kaikista kouluista, joissa hän on ollut. Asiat alkavat kuitenkin selvitä, kun käy ilmi, että hän on kreikkalainen puolijumala, ihmisen ja jumalan poika. Hänelle selviää myös, että jumalat tappelevat jostain, joka on varastettu; jostain, joka voi aiheuttaa sodan myös ihmisten keskuuteen, jollei sitä palauteta…
Erittäin hyvä fantasiakirja! Henkilökohtaisesti Salamavaras ei ole suosikkini viidestä Percy Jacksonista, mutta vain kaksi niistä on tehty elokuvaksi. Kirja on silti upea; seikkailua, salaisuuksia, ennustus… (Älkää nyt kyseenalaistako tätä, mutta rakastan ennustuksia yli kaiken. Jos kirjassa on ennustus, se ei voi olla huono!)
Mutta kuitenkin tärkeintä on se, että se avaa oven maailmaan, josta on vielä ainakin neljätoista kirjaa lisää. Salamavarkaassa lukija on aivan yhtä vieraalla maalla kuin Percykin, ja hänen oppiessaan lisää mekin opimme. Opimme jumalten valtataisteluista, historiasta, siitä, mitä on olla sankari ja mitä se maksaa…

Elokuva:
Hei, älkää viitsikö. Älkää nyt… Ihan oikeasti.
Elokuva on tuskallinen katsoa. Jos et ole lukenut kirjaa, voinet onnellisesti katsoa sen ja unohtaa kehnona B-luokan seikkailuelokuvana; jos olet…
Aloitetaanpa alusta. Elokuvalla ei ole minkäänlaista älyllistä tasoa; pahiksilla ei ole motiiveja, sankareilla ei ole kunnon menneisyyttä eikä omaa luonnetta, tapahtumat ovat vain niin epäloogisia! Mitään ei selitetä, katsojan ei käsketä ajatella, vaan tyhjäksi raavittu juoni tarjotaan valmiiksi pureskeltuna. Ja juuri mitään tapahtumia ei ole otettu kirjasta, ja ne harvat, jotka on otettu… Ne on runneltu lähes tunnistamattomiksi. Hahmot on muutettu melkoisen erilaisiksi, koko juonen perusidea on vaihdettu… EI.

Vertailu:
Ööh… Saatoin jo sanoa tarpeeksi elokuvan arvostelussa. 😅 Mutta vielä kerran: mitä ikinä teetkään, älä katso elokuvaa ennen kirjojen lukemista.

Ihme (Wonder)

Kirja:
Idea on lyhyesti se, kuinka Augustus menee kouluun viidennelle oltuaan siihen asti kotiopetuksessa. Ei kai se muuten olisikaan niin ihmeellistä, mutta Augustuksen kasvot ovat olleet syntymästä asti pahasti epämuodostuneet, eikä hän ole juuri tekemisissä muiden lasten kanssa.

Ihmeen sanoma on kaunis, mutta se on sellaisessa muodossa, että vasta suljettuasi kannen tajuat omaksuneesi sen täysin. Trikki on siinä, että tapahtumat ovat sekä melko arkisia että maagisia – surullisia ja iloisia, toiveikkaita ja epätoivoisia. Yllättävän samaistuttava kirja, vaikka tuskin kovin moni meistä on käynyt läpi samaa kuin Augustus.

Elokuva:
Elokuva on todella, TODELLA hyvä! Menee ehdottomasti omaan top viitoseeni. Kerronta vain on juuri oikeanlaista, näkökulmien sekoittuminen ja Augustuksen ajatusten esilletuonti – mieletöntä! Elokuva on visuaalisesti jotenkin juuri oikeanlainen, ja ylipäätään – mahtava.

Vertailu:
Kirja ei missään tapauksessa häviä elokuvalle, mutta ei elokuvakaan kirjalle. Se on juuri sellainen kuin kirjankin kuvittelisi olevan, juoni seuraa samoja polkuja, kaikki tärkeät henkilöt ja tapahtumat ovat mukana… Ja erityismaininta kyllä siitä, että kaikki näyttelijät ovat juuri oikeat hahmoilleen! Aivan mahtavaa.

Neropatin päiväkirja (The Diary of A Wimpy Kid)

Kirja:
Okei, en ole maailman suurin Neropatin päiväkirja -fani, mutta ymmärrän niiden suosion. Sarja kertoo yläasteikäisestä Gregistä, joka kamppailee monenlaisten pienten ja suurten ongelmien kanssa; perhe on ärsyttävä, kokeet liian vaikeita, videopeleihin pitäisi saada rahaa ja niin edelleen. Gregin yritykset nostaa elämänlaatuaan päättyvät usein melkoiseen katastrofiin..
Kirjat ovat helppoa ja takuuvarmaa huumoria, juuri sopivasti myötähäpeää nostattavia ja samaistuttavia! Sarja on vain alkanut luisumaan pikkuisen alamäkeen – Tähtiainesta oli toki hyvä, mutta pärjääkö se aikaisemmille? Ei aivan. Melkein, mutta ei aivan. Ja Maailman parhaan kaverin kirjoista en lähtisi puhumaankaan… Anyways, kirjat sopivat hyvin varsinkin sellaiselle, joka ei ole niin tottunut lukemaan – uskon tosin silti, että useimmat niistä pitävät!

Elokuva:
Elokuvat ovat todella hauskoja, juuri sopivia, jos haluat pitää vaikkapa leffaillan sisarustesi kanssa! Niissä on selkeästi esillä moraalinen huipentuma jokaisessa, eli se kohta, jossa Greg tajuaa jotain tärkeää – yleensä sen, mitä on itse tehnyt väärin. Vaikeuksien kautta voittoon, eikö? Niin voisi sanoa ainakin, mikäli on nähnyt leffan Reissussa rähjääntyy (The Long Haul)! Leffoissa suosikkini on Rodrick, ei siksi, että hän olisi mitenkään erityisen ihana ihminen – hän nyt vain tuo melkoisen verran huumoria touhuun. 😅

Vertailu:
Kirjat ovat ihan hyviä, mutta tässä sarjassa vaaka kallistuu elokuvan puolelle. (Ehkä ainoa poikkeus kirjat-ovat-parempia-kuin-elokuvat-sääntööni. 😅) Ne ovat vain niin onnistuneita! Hauskoja ja piristäviä. Sitä paitsi tyyli, jolla kirjat on kirjoitettu, ei niin vetoa minuun – ne ovat hyviä, elokuvat parempia. That’s it.

Olitko samaa mieltä, vai olinko täysin väärässä? Aiotko kenties lukea tai katsoa jonkin näistä? Haluaisitko mahdolliseen kakkososaan jonkun oman suosikkisi vertailtavaksi? Sana on vapaa!

Kuvat:
Percy Jackson – kirja, elokuva
Ihme – kirja, elokuva
Neropatin päiväkirja – kirja, elokuva