Tämä idea on Tarina-akatemian ihanasta inspiraatiopostauksesta, kiitos Oonalle siitä! <3
Vedän rahisten henkeä. Jos puhuisin nyt, olisiko se kerta viimeiseni? Minun olisi kai valittava jotain merkityksellistä sanottavaa, Merkityksellistä isolla m:llä.
En haluaisi. Ihmiset keskittyvät liikaa siihen merkitykseen, kaikkeen suureen ja huomiotavievään; he keskittyvät menneisyyteen ja tulevaisuuteen, eivät siihen mitättömään siivuun, jota nykyhetkeksi kutsutaan. He keskittyvät ajatukseen ensisuudelmasta puhuessaan ensi kertaa tulevalle rakastetulle, ja hääkellojen soidessa he muistelevat haparoivia alkuaikoja. He eivät ajattele sateen langetessa maahan, miten kauniin verhon pisarat muodostavat, vaan odottavat vain auringon tuloa pilvestä.
Totta kai minäkin teen samaa. Olenhan minäkin ihminen.
Sitten, kun kuolen, aion ajatella onnellisia muistojani. Niitä Merkittäviä. Aion ajatella sitä tyttöä naapurissa, joka muutti pois, ennen kuin ehdimme tutustua kunnolla – olikohan hänen nimensä Lacey? Aion ajatella äidin ja isän häitä, jotka he pitivät vasta minun ollessani kymmenen. Aion ajatella ensimmäistä työpäivääni, hopeahääpäivääni, 50-vuotissyntymäpäivääni ja sitä päivää, kun opin uimaan.
Niin, kaipa niissä on sitä merkitystä. Mutta tiedättekö mitä? Aion ajatella myös niitä sadepäiviä, koulumatkaani, jonka kävelin joka arkipäivä yhdeksän vuoden ajan, lukion unettavia luentoja, kavereiden kanssa juttelua, työpaikan rikkinäistä kahvikonetta ja vanhainkodin värittömiä tapetteja. Ne ovat myös tärkeitä paloja, ja tästä palapelistä muodostun minä. Ehkä pitäisi myös muistella veljeni hymykuoppaa, äidin kiharaisia hiuksia ja ystävieni väsynyttä, hidasta puhetta illanvietoissa. Auringonlaskuja Lapissa. Kuutamoita kaupungin kaduilla. Auringonnousuja makuuhuoneen ikkunassa.
Ehkä minun ei pitäisikään sanoa viimeisinä sanoina mitään erikoista. Ehkä voisinkin vain pinnistää voimani äärimmilleni, kun joku tulee huoneeseen, ja kähistä: ”Miten päiväsi meni?” Voisin tehdä tästä minun elämäni alusta loppuun, ettei kuolemani olisi vain jonkun muun tragedia. Tai ehkä voisin nauraa. Minua hymyilyttää jo nyt, sillä vaikka tiedänkin kuolevani, muistoni pitävät minut elossa ja nostavat minut maan pinnalta. Muistoni ovat aitoja, sillä olen niiden aikana elänyt niissä enkä punonut joka hetki uusia muistoja vertauskuviksi. Ne ovat värikkäitä, sillä olen ottanut kaiken vastaan ja tulkinnut sen haluamallani tavalla.
Taidanpa tosiaan nauraa vielä kerran. Ehkä sitten, kun paikalla on mahdollisimman monta läheistäni. Sen jälkeen, no, kuka tietää? Ainoa asia, jonka tiedän varmaksi, on se, että minä en parane. Saatan pystyä vielä joskus puhumaan vähän, saatan saada kuukauden lisäaikaa, mutta minä en parane.
Nauraa. Olen aina rakastanut mustaa huumoria. Ehkä kylvänkin sen kipinän johonkuhun läheisistäni, kun he näkevät minun odottavan lähtöä iloisesti. Ehkä eri osani jatkavat elämää muissa.
Nauraa. Onhan tämäkin elämää, voi olla vaikka viimeisiä hetkiä, jonka vietän. Täytyy vain tarttua hetkeen, sillä en minä tässä mitään menetäkään. Sori, ette saa viimeisiä sanoja kaiverrettavaksi hautakiveen; ette kyllä hautakiveäkään, sillä pyysin testamentissani polttohautauksen. Haluan, että muistoni voivat lentää ympäri maailman ja että joku muu voi kokea ne uudestaan, omalla tavallaan.
Nauraa…
Yskänpuuska ravistelee minua, mutten pysty liikuttamaan lihaksiani tarpeeksi yskiäkseni. Enhän minä voi edes puhua, miten sitten voisin nauraa? Rintaa pistää. Tasainen piippaus taustalla muuttuu tiheämmäksi ja sitten suoranaiseksi ulvonnaksi. Huoneeseen juoksee ihmisiä, mutta vain minä tiedän heidän juoksevan turhaan. Nauran sitten seuraavassa elämässä, tässä olen jo nauranut ja tanssinut kyllikseni.
Olen jo valmis päästämään irti. Uuteen sadepäivään, Lacey.
fiksutyyppi
Eka!!
Olivia
Olisit sä ehtinyt ilmankin tuota, mutta siinä on keksisi: 🍪 :D
fiksutyyppi
Okei, nyt mä olen lukenut tämän ja pakko sanoa, että aivan ihana<33 Teksti oli rentoa, mutta silti pisti ajattelemaan ja tarjosi jotenkin aivan uuden näkökulman kuolemaan. Rakastan!💙
Olivia
Kiitos! 🤍 Tää on ollut mulla luonnoksena pelkän otsikon kanssa oikeasti monta KUUKAUTTA, mutta vasta nyt kirjoitin siihen tarinankin.
…voi nyt. Mä unohdin vaihtaa sen otsikon. Mennäänpäs keksimään jotain ’Viimeisen henkäyksen’ tilalle. 😂
Linnea
No niin nyt vihdoin (odotin viisi minuuttia) mä pääsen lukemaan tämän ja kommentoimaan!
Tämä oli tosiaan ihan super ihana postaus ja nyt mun uusi lemppari! (Tai yksi lemppareista) Mä en tiedä mitä kommentoisin, koska tämä teksti veti mut sanattomaksi. Rakastan tämän tyylisiä postauksia, joten on ihanaa, että teit tämän!
Osasit todella hyvin kirjoittaa tämän, vaikket olekaan varmasti kokenut samaa. Okei et ole varmasti kuollut…
Tuo ”Mustavalkoista filmiä” otsikko sopi tähän tekstiin oikeasti todella hyvin!
Nyt mä en keksi tästä postauksesta oikeasti mitään kritiikkiä, sillä tämä oli oikeasti täydellinen 🌻💛
Olivia
Oi kiitos, Lini! 💛 Otsikon mä vedin aika nopeasti, piti vain saada se luonnoksessa ollut ’Viimeinen henkäys’ pois… Ja joo, terävä havainto, mä en ole kuollut. :D
Anni
Ai siis mitä, etkö sä ole kuollut? Mä olen aina luullut niin 🤔😂
tuuliturkki
Omg! *keksii miljoona asiaa jota sanoa* Tää oli mielettömän hyvä!! Kirjotit tän tosi hyvin ja luovasti! Jos multa kysyttäis, täst vois samantien tehä jonku kirjan!! Tää oli yhtä aikaa surullinen ja iloinen, toista yhtä hyvää saa kyllä hakea!
T. Tuulis joka ei osaa kirjoittaa hyvää kommenttia 😂
Olivia
Aw, kiitos, Tupsu! ❤ T: Vikke, joka ei osaa vastata kommentteihin hyvin :D
Oona
Apua!! Olivia ********* sä et voi olla kirjottanut tätä tekstiä! Aivan liian kaunis! Palapeli! Punainen! Valkoinen! Musta! Ensimmäiset sanat ovat nämä. Ja tuo nimi amazing!!! Pianokuvasta en tiedä muuta kuin et se liittyy hautajaisiin ja on kaunis :D
Ja vielä, MINUN postauksesta idea! En itse olisi millään tunnistanut! Toteutit tämän aivan liian hyvin <33
Olivia
Kiitos, Onni! 💚 Ei yhtään sekava kommentti tällä kertaa, eihän? :D
Oona
Ja se ideahan on tämä ”Vanhuksen elämää kuinka hän viettää viimeisiään hetkiään.”, sillä tämä tarina vain on en osaa sanoa minkälainen erilainen tulkinta! Sellainen mitä en itse ajattelisi! Mutta tuo palapeli on liian hyvä ja se yllätti TÄYSIN minut ja sai minut rakastamaan tätä tekstiä! Lisää tällaisia kellertäviä palapelejä ja Magnusin Jackeja, kiitos!
Olivia
Nyt menee kryptiseksi, Oona… Miten Jack liittyy tähän? Menikö multa jotain ohi omassa tekstissäni? :D Mutta kiitos silti, sun kommentit piristää aina <3
sofu
Kysyit mua mun chatissa linkinvaihtoon (Luulisin, koska feikkaajii ei pitäs olla liikkeel) ja mun vastaus: Kylläkylläkylläkylläkylläkylläkylläkyllä! Jäikö jollekkin vielä epäselväks? XD. Sitten vielä tekstiin: Upea teksti, siis yksinkertaisesti upea. Millä muulla sanalla tätä voisi kuvailla.. ehkä haikea, mutta silti jotenkin niin.. huoleton, ja samalla huolettoman vastakohta. Joo mun selityksistä ei saa mitään selvää, mutta kuitenkin XD.
Olivia
Jess! Joo, se olin mä. *menee lisäämään Merten tarinat linkinvaihtolaisiin* Ja kiitos kovasti uusista näkökulmista! 💜 Itse asiassa ”huoleton, ja samalla huolettoman vastakohta” kuvaa ainakin mun mielestä tätä tunnelmaa hyvin – paha sanoa, millaista tunnelmaa mä oikeastaan hain, sillä en kuitenkaan ikinä osaa valita sitä etukäteen… :D
Taco
ARGH, NYT MUA ÄRSYTTÄÄ… Miten en oo lukenu ttä aiemmin???? Tää on aivan Fantastinen. Isolla F:llä! Upea. Surullinen. Ajatuksia nostava. Apua, en ehkä nyt käytä aikaani siihen, että latelen kaikki tätä kuvaavat adjektiivit tähän, joten tiivistetään ne nyt yhteen sanaan:
IHANA <3
Olivia
Kiitos, ihana Taco!!! 💛 (Miksen ikinä keksi mitään muuta vastattavaa?)
Kurre
Bikkee, tää on aivan liian hyvä!<3 Mä en ehkä kestä. ❤ Liian upea, haikea, kaunis, surullinen… Iloinen?❤ Tässä ois loistava esimerkki minkä takia oot mun suosikki blogaaja💙 Tää on varmasti sun paras postaus<33 Tätä postausta vois kehua loputtomiin asti, Vikke, mut mulla ei oo siihen valitettavasti just nyt aikaa
Olivia
Voi ei – kiitos! Apua, olet niin ihana… 💛🧡❤️
perho
Mahtava! Ihana tunnelma ja kaikki! Uusi näkökulma, ei enää nuori tyttö, vaan vanhemmankin näkökulmasta! Upea ja haikea tarina!
Nyt ärsyttää, miksi olen täällä aina viimeinen kommentoija! 😂😭
Olivia
Oi kiitos! Ja hei, pitäähän jonkun aina olla viimeinenkin ;)
Anni
…ja nyt se viimeinen olen minä. Bravo, Anni, miksi olet maailman laiskin kommentoija?!
Joka tapauksessa tämä oli IHANA. Parhaimpia tekstejä Olivian tarinablogissa. Upeaa, upeaa, upeaa! Jotenkin tuo kertoja oli niin persoonallinen ja ihana ja hauska, vaikka oli juuri kuolemaisillaan…
Jos jotakin kritiikkiä pitäisi löytää, Viimeinen henkäys oli parempi nimi kuin Mustavalkoista filmiä 😅
Olivia
Eiköhän tänne vielä joku suakin myöhemmin löydä :D
Otskikko – sinäänsä joo, mäkin pidän eniten ’Viimeisestä henkäyksestä’, mutta se ei jotenkin sopinut tähän… Tosin pitänee ehkä miettiä sitä vielä uudelleen, joten kiitos ehdottomasti palautteesta! 💙