Ja musiikki soi…

(Kuva: Pinterest)

Heippa! Jälleen kerran vuorossa enemmän tai vähemmän random tekstinpätkä. Se ei kyllä onnistunut ihan niin hyvin kuin olisin halunnut, mutta en nyt viitsinyt tuhlatakaan näin hyvää ideaa.

 


 

Lyhyt poika kävelee edestakaisin varjoissa, puhuu puhelimeen. Hän kiittää, katkaisee puhelun ja kääntyy kohti pidempää poikaa, joka on odottanut kärsivällisesti vieressä. He puhuvat hetken, käsien huitomista säästelemättä, ja lopulta pidempi poika kaappaa toisen halaukseen. Molempien silmissä kimaltelevat onnen kyyneleet, ja he seisovat siten jonkin aikaa.

Lopulta kulman takaa kaartaa auto ja pysähtyy heidän viereensä. Pojat erkanevat ja lyhyempi nappaa reppunsa maasta, vilkuttaa ja kääntyy jo lähteäkseen. Pidempi poika kuitenkin koputtaa häntä olalle, mutristaa kasvojaan ja sanoo jotain. Lyhyempi poika vastaa jotain, mutta ei ehdi edes loppuun asti, kun hänen huuliensa päälle painuvat toiset. Poika vastaa suudelmaan hetken ajan, mutta vetäytyy sitten kasvot punaisina kauemmas ja viittoo kohti autoa. Sen ikkunasta kurkistavat tummahiuksisen naisen nauravat kasvot. Poika ärähtää äidilleen vielä punaisempana ja yrittää olla katsomatta auton suuntaan. Sen sijaan hän katselee toisen pojan kasvoja, painaa niitä mieleensä, vaikka he tapaavatkin jo parin päivän päästä uudelleen, ja vilkuttaa sitten tälle pienesti. Pidempi poika vain hymyilee, vastaus säihkyy hänen silmistään. Lyhyempi poika astuu autoon ja se ajaa pois.

Nainen ei malta ajaessaankaan olla hukuttamatta poikaansa kysymyksiin. Poika yrittää näön vuoksi ärsyyntyä kuulustelusta, mutta hänen kasvoillaan säihkyvä hymy kavaltaa hänet. Hän ei jaksa olla enää hiljaa, kun on viimeinkin kerännyt rohkeuden puhua.

Hän puhuu kauan juuri viettämästään päivästä, aiemmista päivistä, toteutuneista yliopistosuunnitelmista ja ennen kaikkea poikaystävästään. Sana saa hänen hymynsä leviämään entisestään, ja nainen on onnellinen poikansa puolesta.

Lopulta poika kyllästyy puhumaan ja laittaa kuulokkeet korviinsa. Laulun sanat kertovat rakkaudesta, ja hän ymmärtää ne vihdoinkin. Hän tietää, mistä niissä puhutaan, tai kenestä. Hän nojaa viileään ikkunaan ja hyräilee mukana.

Nainen unohtuu katselemaan häntä kuin vauvaa, jonka on juuri saanut nukkumaan. Rakkaudella. Jos poika avaisi silmänsä ja näkisi katseen, hän saattaisi hermostua. Mutta hän ei näe.

Musiikki kuulokkeissa vaihtuu. Seuraavakin laulu on rakkaudesta, mutta sanat ovat surullisemmat. Ne kertovat menetyksestä.

Poika tuntee piston rinnassaan. Hän ei kestäisi menetystä, hän todella toivoo kuolevansa ensin. Vaikka onkin vasta nuori, hän tahtoo ennemmin antaa pois koko loppuelämänsä kuin elää sen yksin. Poika on vihdoin päästänyt rakkautensa valloilleen, ja se on villiä ja voimakasta ja saattaisi kääntyä helposti häntä vastaan.

Hän tolkuttaa itselleen, ettei hänelle niin rakkaalla pojalla ole mitään hätää. Miksi olisi? Todennäköisesti tämä on nytkin kävelemässä kotiaan kohti.

Laulu on silti onnistunut saamaan hänen tunnelmansa alavireiseksi. Pieni huoli nakertaa hänen onneaan. Poika kurottaa silmiään avaamatta kätensä ottamaan kuulokkeet pois, mutta kirkaisu ja kaamea rysähdys estävät sen.

Hetken kaikki tuntuu vain törmäävän yhteen ja rikkoutuvan, ja aika venyy niin, että vain murskaantumisen äänet ja huuto kuuluvat jatkuvassa silmukassa. Lopulta se ei pysty enää venymään pidemmälle, vaan räpsähtää takaisin, mutta mikään ympärillä ei nopeudu. Kumpikaan autossa olijoista ei enää liiku. Muutkin autot heidän ympärillään pysähtyvät, ja ihmiset astuvat ulos. Joku alkaa soittaa ambulanssia, mutta autoa lähempänä ollut nainen pysäyttää hänet. Kaikki näkevät, ettei se kannata.

Ja vielä silloinkin, kun hänen rakkaansa saa soiton, jota hän ei olisi koskaan halunnut saada, musiikki kaikuu pojan auton pohjalle jääneissä kuulokkeissa.

 

26 kommenttia

  1. Tähän mä en oikein päässyt sisälle, enkä ihan syttynyt tälle. Alussa tämä vaikutti IHANALTA ja pidin tästä tyylistä, miten olet kirjoittanut tämän. Ei ole kuitenkaan paras postaus blogistasi 💛🌻

    Vastaa

    1. Tämä oli ihana💛 Pidin tyylistä, jolla tämä oli kirjoitettu ja erityisesti siitä tunnelmasta, johon pääsin sisälle tähän tekstiin uppoutuessani🌼

      Vastaa

    2. Olen samaa mieltä, ei ihan paras. Kiitos kuitenkin, negatiivinen palaute on ihan yhtä hyvää ja hyödyllisempääkin! 💚

      Vastaa

      1. Jaha, tack, Fikke! Ristiriitaisia viestejä, mutta kiva, että tykkäsit :D

        Vastaa

  2. Kuten Lini sanoi, alku ei ehkä ollut niin… Mukaansa tempaava, mutta heti kun poika laittoi kuulokkeet korviinsa aloin tajuta enemmän – iahn hyvä, mutta ei paras <3

    PS. Sano PLIIS, että oot päättänyt näille nimet? Voitko kertoa ne?:D

    Vastaa

  3. Eiii… Mulle tuli aivan liian surullinen olo näiden päähenkilöiden puolesta. Onnistuit siis herättäämään tällä tunteita ja se on hyvä asia 💙 Mä en ymmärrä, mitä esimerkiksi Lini yläpuolella hölisee – tämä todellakin oli parhaimpia tekstejä Olivian tarinablogista! Rakastan – ja nyt mä itken, koska tämä oli liian surullinen. Äääh. Enkä pysty enää kirjoittamaan mitään. :Z

    🫒🫒🫒🫒🫒🫒🫒🫒

    Muhahaa.

    Vastaa

    1. For real, joka toinen kommentti on eri mieltä! Yrittäkää päättää. 😂 Mutta kiitos kovasti, sait siis kiinni ideasta! 🧡

      Vastaa

  4. Mitä!!! Miten tänne on tullut jo 8 kommenttia!! Ei ole totta, oikeesti!!!!

    Vastaa

  5. Joo, niin sad. Yhyy!(#ericaondramaattinen) Nimiä:
    Daniel
    Oskar
    Enkeksienempää (toi on hyvä nimi)

    Vastaa

  6. Ihana! Okei ei YHTÄÄN sitä mistä todella pidän, mutta rakastan tätä tekstiä xd Lopussa teksti karkasi käsistä ja ei ihan yhtä hyvä enää ollu, mut aina siihen asti, et äiti alko kysellä tämä oli ihan hyvä 😃 Mun mielipide on niin random tästä tarinasta tai tekstistä tai mikä tämä ikinä onkaanista, joten en nyt ala enempää selitteleen tästä xd

    Vastaa

  7. Saanko olla rehellinen? Ai saan? Kiitos :D

    Toivottavasti en pilaa sun päivää tällä, mutta en tykännyt. Se tosin johtui ainoastaan mun henkilökohtaisista ominaisuuksista, eli yksinkertaisesti tämä kirjoitustyyli ei uponnut muhun yhtä hyvin kuin jotkin muut. Mä haluan upota tarinaan, ahmia sitä, sukellella siinä… Tämän tarinan lukeminen oli kuin mut olisi lukittu harmaaseen betonihuoneeseen ja näytetty väkivaltainen K18-leffa, ilman että pääsen pakoon… Se oli raakaa, pelottavaa, jopa vähän tylyä, ja vaikka se varmasti oli mihin tähtäsit, se ei ollut mun mieleen. Onnistuit oikein hyvin tässä tekstissä, mutta tyyli ei ollut just mulle.

    En halua olla se ärsyttävä lukija, joka alkaa valittamaan heti, kun kokeilet jotain uutta, joten sanon tähän loppuun: Teksti oli kivan erilainen ja hyvä, että testaat eri juttuja! :)) <33 Pitäisi tehdä sitä itsekin enemmän… 😅

    Vastaa

    1. Ei se haittaa, rehellinen palaute on parasta! Pakko ehkä myöntää, että tämän kirjoitustyylin kyllä nappasin Karikosta, ja oli vain pakko päästä kokeilemaan… 😅

      Vastaa

  8. Okei, mä luin tämän uudestaan nyt ja olen siitä todella ylpeä. Pääsin nyt paremmin tähän sisälle ja tämä oli aika mahtava. Ei ihan paras teksti, mutta silti todella hyvä.
    Loppu oli paras 🖤 (musta sydänemoji on ihana!)

    Vastaa

  9. En onnistunut uppoutua tähän tarinaan, niin kuin normaalisti sinun teksteihisi.

    Mutta voin sanoa, että teit minuun vaikutuksen. Uusi näkökulma rakkaustarinoihin. Minä en jostain syystä uskalla kirjoittaa blogiini rakkausjuttuja… Joten kiitos inspiraatiosta!

    Tähän asti tämä kommentti kuulostaa ihan huonolta. Ehei, en vähättele tätä. Tämä oli erilainen ja ihana teksti, vaikka en uponnutkaan siihen! 💚

    Vastaa

    1. Kiitos! 💙 En nyt tiedä, mitä vastata, mutta hyödyllinen kommentti – kritiikkiä ja positiivista palautetta yhdessä!

      Vastaa

  10. Ja nyt vasta luin muiden kommentit…

    Tämä teksti ei ole parhaimpia. Pakko myöntää.

    Pahoittelut Annille ja muille… XD

    Mutta hyvä oli!

    🤍💚😂

    Vastaa

  11. Jep, joka toinen näyttää täällä olevan eri mieltä, mutta mä itse asiassa tykkäsin! Pidin kerrontatyylistä ja siitä onnellisuudesta, jolla teksti alkoi. Loppu taas särki mun sydämen ja aloin kuvittelemaan heille onnellista loppua, heh:D

    Vastaa

  12. Hyvä tarina, mutta jos jotain pitäs laittaa niin alku oli ainakin omasta mielestäni vähän sekava. Mutta oli kuitenkin hienosti kirjoitettu, varsinkin loppua kohden.

    Olivia mitäs sä saat mut itkemään täällä?! 🥲

    Vastaa

    1. Tack, Caimy! (Sulle pitää keksiä lempinimi…) Ehkä se alku on vähän sekava, mutta kiva, että tykkäsit! Ja se nyt ei paljoa vaadi, että saa sut itkemään. :D (*köh* urheiluanime *köh*)

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *