(Kuva: Pinterest)
Okei, tässä minun osallistumiseni Esterin pudotuspeliin. Otsikko ei ole ehkä kaikkein paras, mutta Linnea voi todistaa, että kamppailin sen kanssa liian kauan. Deadline: tänään, joten oli pakko saada tämä vain julkaistua! Ja muuten Essi, on toivottavaa, että ”plussaa aiheen luovasta tulkinnasta” on vieläkin voimassa… 😅
Tässä on vielä laulu, jota kuuntelin koko tämän kirjoittamisen ajan! En yleensä kuuntele musiikkia kirjoittaessani, mutta tässä on ihana tunnelma… (On siinä, Linnea. Et vain ymmärrä taidetta.) Koittaakaa kuunnella se ensin, tai vaikka lukemisen aikana, ja kertokaa, oliko laulun tunnelmaa yhtään mukana tässä!
(Ja kyllä, olen Nälkäpeli-fani.)
Kyyhötän lattialla polvillani, ja hän katsoo minua inho säihkyen tummissa silmissään. Pyyhkäisen verta kasvoiltani. Otsaani viiltää kipu, mutta en piittaa siitä – se ei ole mitään verrattuna sydämeni kivistykseen.
Muistan, kuinka hän katsoi minua aivan toisenlainen ilme kasvoillaan. Ei vihan naamiota, vain uteliaisuutta, iloa, odotusta. Ja minä vain odotin ja odotin, milloin hänen silmiinsä syttyisi lämmin valo, joka kertoisi rakkaudesta. Puhtaasta rakkaudesta. Ja minä odotin ja odotin, ja hän vain käveli kauemmas.
”Mitä sinulle tapahtui?” kysyn kyynelten raidoittamalla äänellä. ”Ole kiltti, kerro. Mikä sai sinut tekemään jotain… tällaista?”
Hän kohottaa toista kulmaansa ja korskahtaa pilkallisesti.
”Mitäkö tapahtui? Ei mitään, olen yhä sama. Sinä et koskaan tuntenut minua, et koskaan. Käskin sinua pakenemaan, käskin sinua kääntämään selkäsi, etkä kuunnellut. Ja lopulta annoin sinulle mahdollisuuden nousta kanssani, etkä suostunut.”
Tuijotan häntä ilmeettömänä. En suostu uskomaan, että edessäni seisova mies ei koskaan ollutkaan ollut se poika, joka hymyili vinosti aina puhuessaan minulle. En suostu uskomaan, että en olisi koskaan voinut tehdä mitään. On helpompaa uskoa, että tein jotain väärin, ja minun ansiostani hänestä tuli tämä hirviö. Että tuon kuoren sisällä, jossain syvällä, on vielä se poika, jonka tunsin.
”Mutta…”
Ääneni vaimenee. En ollut suunnitellutkaan sanovani mitään, mutta en voinut vain olla hiljaa.
”Niin. Minä olen se, joka poltti maailman maan tasalle, keräsi tuhkat talteen ja rakensi niistä palatsinsa. Minä olen se, joka tappoi viattomia, ja minua ei ole koskaan haitannut nähdä veren valuvan asfaltin halkeamiin ja katoavan, minä olen tässä tarinassa pahuuden puolella, helvetti soikoon, minä olen se, sillä joku se aina on, ihmiset tekevät pahempia asioita kuin voisit kuvitellakaan – ja sille sinä et voi mitään, vaikka niin ajattelisitkin!” Hänen äänensä kohoaa avoimeksi huudoksi. Ilmeettömyyden naamioni hajoaa silpuksi, ja tunnen nyyhkäyksen kohoavan kurkkuuni. Yritän nielaista sen ja vastata hänelle, mutta kyyneleet liittyvät joukkoon, enkä voi sanoa mitään. Painan pääni polviini ja lysähdän jalkojeni päälle.
Kun pystyn taas nousemaan, hän on taas kasannut kasvoilleen teräksisen naamion. Hän ottaa vyöltään aseen ja kohottaa sen rennosti, melkein hilpeästi.
”Tämä päättyy tähän. Sinä et voi tehdä minulle mitään, et ole koskaan voinut. Onko viimeisiä sanoja?”
Tuijotan käsiäni ja kerään voimia sitä varten, minkä tiedän odottavan edessä. ”On.”
Hän tekee go on -eleen ja tuijottaa minua odottavasti. Hengitän syvään ja nousen seisomaan.
”Minä…” aloitan ja puraisen huultani. Sitten kaikki tapahtuu nopeasti. En aio sanoa muuta kuin kaksi asiaa: minua ei tarkastettu aseiden varalta, ja hänellä on aina ollut huono reaktionopeus.
Laukaus kajahtaa ilmassa, ja sen kaikuna toinen, hänen ampumansa. Tunnen kivun kyljessäni, mutta uskon silti jääväni henkiin.
Hän taas? Ei mitenkään mahdollista. Osun aina tappavasti. Hänen petoksensa ja oman epäonnistumiseni jälkeen en ole muuta harjoitellutkaan kuin ampumista ja mitä tahansa muuta, josta saattaisi olla apua hänen pienen dynastiansa kaatamisessa.
En vain ikinä ollut ajatellut, että joutuisin suoraan häntä vastaan…
Pyyhkäisen taas verta otsaltani. Hän on vajonnut polvilleen, ja veri pulppuaa haavasta. Ei kuten kuvittelisi sen tulvivan, vaan rauhallisemmin. Varmemmin. Kuin punertava virta olisi tiennyt olevansa pysäyttämätön, kuin itse kuolema olisi jo sivellyt suurenevaa tummaa lätäkköä hänen rinnassaan.
Tämä ei ole hän. Poika, jonka tunsin, on jo kuollut. Hän pääsee vihdoin lepoon.
Hän oli vielä elossa. Saattaisin sittenkin sanoa viimeiset sanat – ei minun, vaan hänen. Viimeinen asia, jonka hän kuulisi.
”Rakastan sinua.”
Linnea
EKAEKAEKAEKAEKA!
Upee teksti! Siis just nyt mä en tiiä mitä muuta mun pitäis sanoo, kun että tämä oli upea! Tästä tuli ihan mieleen se Hanging Tree, vaikka en uskaltanutkaan kuunnella sitä loppuun asti…
Olivia
Onnea, Lini, mutta mä kerroin sulle, joten et saa keksiä :D
Ja kiitos! <3 Hyvä, jos tuli mieleen, koska mä rakastuin siihen lauluun ja jos tää on yhtä hyvä kuin se… :O
Kastehelmi
Pelkkää täydellisyyttä. Mä olen sanaton.
Olivia
Oi ei, kiitos 💛🧡❤
Ester
Aivan ihana <3 Mä jo pelkäsin, että pitää pudottaa sut siksi, että tekstiä ei kuulunut, mutta HYVÄÄ KANNATTAA ODOTTAA. Wau, Olivia! Syvä kumarrus! Sä olet kyllä taitava 💛
Olivia
Kiitoskiitoskiitoskiitos!! 💛 Ja sori, meni vähän viime tippaan :D
Oona
Ihana!!! Hirveä ja kaikkea, mut ihana! En kuunnellut hanginh treetä, koska kuulokkeeni ovat taas hukassa, mutta luin suomenkieliset sanat ja teema oli sama. Olet muuten hyvä soveltamaan ideoita👍 Mä haluun muuten lukea tämän koko tarinan, sillä tästä tarinasta pidän enemmän kuin monesta muusta tekstistä, voittaa jopa MC:n jotkut kohtaukset, ei niitä parhaita, mutta tulee niille hyvänä kakkosena😅
Olivia
Kiitos! 💛 Joo, Hanging Tree on paras 🙃
Ja mä ajattelin juuri samaa – haluan KIRJOITTAA tän koko tarinan! Kiva, jos saan sille lukijoita :D
Perho
AIVAN MAHTAVA! Olen sanaton. <33 Mä ihailen sun tyyliä kirjoittaa!
Olivia
Kiitos!! 💜
Taco
Tää on upea!!! Luin tön 3 kertaa ennen kommaamista, ihan vain, koska tää on UPEA💜
PS. En mennyt kuuntelemaan tota, tiettyjen viestien perusteella😂
PSS. Jos sä yritit viedä mun yöunet tolla, niin luultavasti onnistut, koska mä etin sen kumminkin jostain..
Olivia
Kiitooosss! 💙💙 Mutta Taconen, Hanging Tree EI OLE pelottava, jos sitä ei kuuntele kuulokkeista keskellä yötä – eikä siitä silloinkaan pitäisi painajaisia saada. Ja tossa videossa ei ole edes kuvia! (Paitsi lopussa, missä Katniss pitää kädessään valkoista ruusua.) Älä usko valheita. -_-
Erica
Myöhässä…
No, ihanaaaa!!!!!!♡♡♡♡
Öööm, en nyt keksi kritiikkiä joten…
Ihana!
Just, onpa kiva kommentti. (En ole kommenttipäällä tänään)
Mutta joo. Kuuntelin sen kappaleen, ja tunnelma todellakin oli osuva!
Olivia
Höh, ethän sinä nyt ole yhtään myöhässä. Mutta kiitos!
Lumiruusu
Okei upeaa! Tunnelma täydellinen!
Tarina mahtava! Muuten hyvää juhannusta etukäteen! Mutta siis.
Tää tarina oli Mahtava, ihana, ja täydellinen 🌸
Olivia
Kiitos ja hyvää juhannusta! 🧡🙃
NEKKU
UPEA!!! Kuuntelin biisin samal ja vaikka biisinä ei ihan iskenyt, se sopi tähän TÄYDELLISESTI! :D
Olivia
Kiitos!! Ihanaa, että onnistuin tunnelman kanssa! <3
Fiksutyyppi
Mahtava tarina, Bikke!💙 Ja ei, mä en ole kuuntelemassa nyt sitä ihan vaan koska en jaksa ja Anni saa mut pelkäämään liikaa ja istun mun perheen kanssa samassa autossa, enkä omista kuulokkeita. Tarpeeksi perusteita?
Olivia
Kiitos, mutta ei ole. Ikinä ei ole tarpeeksi perusteita olla kuuntelematta Hanging Treetä.
Anni
Tässä tekstissä tulee jotenkin todella oliviamaiset fiilikset. Jotenkin sun kirjoitustyyli korostuu tässä todella paljon ja – en mä tiedä. Tämä teksti on vain todella, todella paljon sun tyylinen, Olivia! :D
Ja mitä mä pidin tästä… Upea. Tää vetää jotenkin sanattomaksi. Ja saa ajattelemaan. Tuo loppu olisi varmasti ollut parempi, jos se olisi ollut yllättävä, kuten sen kuului olla, mutta kun menit spoilaamaan Linnealle ja mä luin sen. Ärsyttävää. Kuitenkin, pidin tästä!
Ja se Hanging Tree. Siitä saa kylmiä väreitä. Hrrr.
Olivia
Kiitos, ihana kommentti! <3 Ja hei, se on Hanging Treen IDEA. :D
Moonzku
Tää on ihana❤! Ainut miinus on se, että jotku kohat oli vähä sekavii. (Syy voi olla myös se, että kuuntelen samalla jotain lastenlauluja🤣). Tässä on kyllä niin hyvin saatu tunnelmaa🤩.
Olivia
Kiitos! Hei, oletko uusi kommentoija? 🙃
Vilja
Täältä tulee myöhäiset kehut 😅
Tunnelma oli ihanan synkkä ja jännittynyt! Onnistuit tässä kyllä todella hyvin, ja nyt se on varmaan valehtelematta mun mielestä paras postaus sun blogissa… tykkäsin siis todella paljon!! Ja loppu oli aivan valtavan hyvä! Onnistuit tekemään siitä koskettavan 💜
Olivia
Oi kiitos! Ihanaa, että tykkäsit! 💜